4.3.2019

Timo Pykälä suoritti ensimmäisenä suomalaisena eurooppapatenttiasiamiehen tutkinnon ja on oman alansa todellinen ammattilainen. Työssä häntä auttavat usein eteenpäin tyhmät kysymykset.

”Taito on työni taiteellinen puoli”

Moni tuntuu kuvittelevan, että patentointi on täsmällistä tiedettä. Kuitenkin tiedettä on vain se teknologia, jolle patenttia haetaan. Patentti on monopoli eli laillinen oikeus kieltää muita tekemästä täsmälleen samanlaista teknologiaa. Patentointi perustuu lainsäädäntöön, ja lakien taustalla on poliittinen tahto. Viime kädessä siis poliittinen koneisto määrittelee, mitä voidaan patentoida. Minun työni taas on tieteen (Science) ja taiteen (Art) yhdistelmä: tiede tuo siihen täsmällisyyden, taide taidon. Patenttihakemus kuvastaa aina asiamiehen taitoa muotoilla asiat niin, että hakemus menee läpi. Jokaisella asiamiehellä on hakemuksissa oma käsialansa, ja itse suosin hyvin täsmällistä ja tiivistä ilmaisua. Perustelujen on oltava selkeitä, ja niitä on oltava vähän, jotta olennainen nousee esiin.

”Ohjelmointi on pysynyt mukanani”

Tänä keväänä tulee 30 vuotta siitä, kun aloitin urani ohjelmoijana: opiskelin tietojenkäsittelyoppia, ja tein töitä ohjelmistokehittäjänä ja ohjelmoijana. Perustin kolmen kollegani kanssa alan firmankin, joka on nykyisin pörssiyhtiö. Nokian verkkoyksikössä sain hyvää työkokemusta sekä Suomessa että Saksassa. Ne olivat hienoja aikoja, teimme töitä muun muassa C++:lla ja reaaliaikakäyttöjärjestelmällä – samalla, joka oli siihen aikaan myös ruotsalaisten kehittämässä hävittäjälentokoneessa. 23 vuotta sitten päädyin Kolsterin Oulun-toimistoon, jossa saatoin yhdistää tekniikan osaamiseeni patenttilain ja asiakaspalvelun. Ensin työskentelin patenttiasiamiehenä, ja vuonna 2000 sain eurooppapatenttiasiamiehen tutkinnon läpi ensimmäisenä suomalaisena.

”Työni perustuu jatkuvaan kommunikointiin

Työni vaatii paljon kommunikoinnilta: Ensin keksijä kommunikoi minulle keksintönsä, sitten minun on ymmärrettävä se mahdollisimman nopeasti ja pystyttävä kirjaamaan sen ydin patenttihakemukseen. Seuraavaksi tutkija lukee hakemuksen virastossa ja päättää sen pohjalta, myönnetäänkö patentti. Hakemus viestii keksinnöstä niin tutkijalle kuin kilpailijoille ja suurelle yleisöllekin. Usein kommunikointiin tulee lisäkierrettä muista kielistä, sillä keksijät voivat olla mistä päin maailmaa tahansa, ja hakemus käännetään eri kielille. Myös verkkoviestintä on työssäni arkipäivää. Esimerkiksi eilen olin etäyhteydessä täältä Oulusta keksijään, joka asuu Pariisissa. Jotta lopputulos eli patenttihakemus olisi hyvä, minun on uskallettava kysyä myös tyhmiä kysymyksiä. Tämä taito auttaa usein pääsemään olennaisen äärelle. Välillä tosin tuntuu, että vaikeinta on tietää, milloin kysymys on liian tyhmä! 

Onnistun, kun saan patentteja läpi

Nokian jälkeen Oulussa syntyi paljon uuden teknologian yrityksiä, ja tänne Oulun-toimistoomme on alusta lähtien kertynyt merkittävä eurooppapatenttiasiamiesten ja ICT-osaajien keskittymä. Yhteinen taitomme ja kokemuksemme ovat vuosien aikana rakentuneet maailmanluokan tasolle.

Oman työni ytimessä ovat tietoliikenne, matkapuhelimet, tukiasemat, ohjelmistot ja hyvinvointiteknologia. Teen 10–20 uutta patenttihakemusta vuodessa ja välipäätöksiä 50–100. Mittaan onnistumistani sillä, että saan patentteja läpi. Olen ehtinyt urani aikana tehdä yli 300 ensihakemusta, jotka ovat johtaneet karkeasti arvioiden yli 900 patenttiin eri puolilla maailmaa. Työni paras puoli on ehdottomasti asiakkaat: kun työmme liittyy huipputeknologiaan, hoksottimien on pelitettävä hyvin. Ja kun asiat sujuvat, onnistumisen tunne on palkitseva. Eräässä mielessä me patenttiasiamiehet olemme suomalaisen teollisuuden puolesta ahertavia palkkasotilaita. Parhaimmillaan olen auttanut kasvattamaan asiakkailleni patenttisalkkuja, jotka auttavat heitä menestymään maailmanmarkkinoiden myrskyissä myös IPR-mielessä. Jotkut edistämistäni patenteista ovat myös olleet mukana "suurissa patenttisodissa".

Ohjelmistopatentointi on liian epäselvää”

Aloittaessani IPR-alalla 1990-luvun lopulla oli yleinen käsitys, että ohjelmistoja ei voi patentoida. Samaan harhaluuloon törmään joskus vielä nykyäänkin. Kuitenkin ohjelmistojen patentointi on onnistunut aina, kun on hankkinut kumppaniksi IPR-alan ammattilaisen. Euroopan patenttivirasto EPO antoi vastikään ohjelmistopatentoinnista uusia ohjeita, mutta EU ei ole harmonisoinut patentointia direktiivillä. Epäselvä tilanne heijastuu jatkuvasti työhöni niin, että ohjelmistojen patentoitavuuden määrittely on välillä hankalaa jopa omalla kymmenien vuosien ohjelmistotaustallani. Kun yhä useampi keksintö nykyään sisältää ohjelmiston, asia olisi tärkeää saada Euroopassa kuntoon.

”Patentointi on myös kauppapolitiikkaa”

Olen säännöllisesti tekemisissä esimerkiksi yhdysvaltalaisten, kiinalaisten, intialaisten, japanilaisten, venäläisten, australialaisten, kanadalaisten ja Euroopan eri maista tulevien patenttiasiamiesten kanssa. Käytännössä kilpailijoitamme ja kumppaneitamme ovat maailman kaikki asiamiehet. Kansainvälistyminen on tehnyt patentointityöstä entistä enemmän myös kauppapolitiikkaa. Esimerkiksi Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasodassa on noussut yhdeksi kärjeksi se, kuka hakee patentteja eniten ja minkälaiselle teknologialle.

”Innovaatiotietoa saatava jo koulussa”

Joskus törmään edelleen siihen, että keksijä julkistaa keksintönsä ennen kuin sen patentoitavuus on arvioitu ja patenttihakemus jätetty. Liian aikainen julkistus kuitenkin estää patentoinnin. Innovaatioiden hyödyntäminen voisi nousta uudelle tasolle, jos tämä patentoinnin perusasia opetettaisiin jo koulussa lapsille. Vuosia sitten olin mukana hankkeessa, jossa kannustettiin lukiolaisia innovointiin. Tähän olisi saatava uutta potkua. Jo viimeistään yläasteella pitäisi opettaa myös logiikan perusteita, olisihan se matematiikan rinnalla oiva keino loogisen ajattelun ja argumentoinnin kehittämiseksi. Meidän kaikkien olisi hyvä tietää esimerkiksi, mikä on looginen syllogismi: ensin esitetään kaksi oletuslausetta, joiden pohjalta tehdään johtopäätös. Tämä taito auttaisi niin vaaliväittelyissä kuin monissa muissakin tilanteissa.

”Komisario Brunettin ajattelutapa kiehtoo”

Patenttijulkaisujen vastapainoksi luen paljon muutakin. Olen ollut lapsesta asti kirjaston suurkuluttaja. Viime vuosina olen uppoutunut erityisesti sotahistoriaan ja Italiaan sijoittuviin Michael Dibdinin ja Donna Leonin dekkareihin. Erityisesti komisario Brunettin hitaat ajatteluprosessit ja perhe-elämän kuvaus koukuttavat – samoin se, että hän ei ole kyynistynyt. Se on hyvä tavoite itsellenikin. Komisario Aurelio Zenistä taas ei voi sanoa samaa, mikä tekee hänestä kiinnostavan hahmon. Oulussa asumisen parhaita etuja on se, että pystyn asumaan mukavan metsälenkin päässä työpaikastani ja taittamaan matkat kävellen tai pyöräillen. Kaikki on lähellä ja mittakaava on ihmisen kokoinen. Myös Lappiin pääsee täältä helposti ja tarpeeksi usein: napapiirin tuntumassa ilmapiiri muuttuu maagiseksi.

Ota yhteyttä

Timo Pykälä
timo.pykala@kolster.fi
+358 50 5284119

By Kolster

UUSIMMAT

KIINNOSTUITKO?

Jätä yhteystietosi, niin otamme yhteyttä.

TILAA UUTISKIRJEEMME

Tilaa uutiskirje sähköpostiisi. Saat uusinta tietoa IPR-alalta.