18.3.2019

Eurooppapatenttiasiamies Joonas Kilpivaaran työn kiinnostavimpia puolia on start-upien kanssa työskentely. IPR-alaan hän perehtyi harvinaisella syväsukelluksella ja diplomi-insinöörin taustalla.

”Kirjoitin käsin 80 sivua täyttä asiaa”

Kun tulin IPR-alalle, halusin heti eurooppapatenttiasiamieheksi ja päätin suorittaa eurooppapatenttiasiamiehen tutkinnon. Siihen liittyvä kolmen päivän koe järjestetään kerran vuodessa. Luin kaiken liikenevän ajan, ja oltuani alalla kaksi vuotta sain mennä esikokeeseen. Sen jälkeen sain luvan suorittaa päättökokeen, jonka neljä eri moduulia suoritetaan yleensä usean vuoden aikana. Olin alle kolmekymppinen ja minulla oli diplomi-insinöörin tausta, mutta en ollut tehnyt niin vaativaa koetta aiemmin. Kirjoitin kokeessa 80 paperiarkillista vastauksia. Suoritin kaikki tutkinto-osiot kerralla, ja olihan se melkoinen helpotus, kun kaikki menivät ensi yrittämällä läpi.

”Ohjelmistopatentointi käännekohdassa”

Ala on tuonut mukavia yllätyksiä ja tarjoaa koko ajan uuden opettelua vielä nytkin, kun työkokemusta on kertynyt viisi vuotta. Hyvä kannustin on ollut työyhteisö, jossa jaamme asioita keskenämme eikä kukaan jää ongelmissaan yksin. Täällä Kolsterin Oulun-yksikössä asiakkuudet painottuvat teknologia- ja telekommunikaatioaloille. Se sopii minulle, koska tein korkeakoulusta valmistuttuani yrityksille tilauksesta erilaisia ohjelmistoja ohjelmistoinsinöörinä ja -konsulttina. Nyt ohjelmistoalan patentointi on sellaisessa käännekohdassa, että sen tulevaisuutta on todella vaikea ennustaa. Vaikka Euroopan patenttivirasto EPO antoi äskettäin uusia ohjelmistopatentoinnin ohjeita, tulkinnanvaraisuus on edelleen ongelma. Ohjelmistokeksintöjä tehdään yhä enemmän ja uhkana on, että niiden patentointi alkaa valua USA:han, jossa ohjelmistopatentointiin on alettu suhtautua jälleen suopeammin. Euroopassakin asia olisi saatava pian kuntoon, sillä tämä voi olla kohtalonkysymys koko IPR-alalle.

”Selvittely on kuin sipulin avaamista”

Työskentelen myös muutamien start-upien kanssa. Yleensä teknologia-alan start-upeilla on yksi keihäänkärkikeksintö, jonka varassa markkinoita lähdetään valloittamaan. Toinen vaihtoehto on, että ideoita on paljon, mutta niiden seasta ei hahmotu varsinainen patentoitavissa oleva keksintö. Silloin tehtäväni on sparrata ja kaivaa omalla teknologian tuntemuksellani konkretiaa esille ideoiden takaa. Näin löydämme yhdessä sen, mikä voi olla patentoitavissa. Joskus saatetaan myös tehdä hakemus, johon liitetään paljon keksintöjä saman aiheen ympäriltä. Tämä voi olla tärkeää yrityksen rahoituksen kannalta, vaikka ei olisi varmaa, saadaanko patenttia. Moni rahoittaja nimittäin edellyttää ainakin patenttihakemuksen vireilläoloa ennen rahoituksen myöntämistä. Tällaiset tilanteet ovat erittäin haastavia patenttihakemusta kirjoitettaessa, sillä silloin tarvitaan patenttialan ammattitaidon lisäksi merkittävästi ymmärrystä kyseessä olevasta tekniikan alasta. Sipulia pitää ikään kuin avata kerros kerrokselta riittävän syvälle, mutta ei loppuun asti, sillä resurssit ovat aina rajalliset.

”Ammattitaito kiteytyy sivun tekstissä”

Tein diplomityöni aikoinaan ohjelmistoinvestointien hyödyn laskennasta. Olenkin sielultani enemmän kauppatieteilijä kuin ohjelmoija. IPR-työssä saan nämä molemmat hyvin yhdistettyä. 90 prosenttia työstäni on kirjoittamista ja ajattelemista. Sanamuodot on mietittävä patenttihakemuksiin ja välipäätösten vastauksiin tarkasti. On aivan tavallista, että tuotan kolmessa päivässä kymmeniä sivuja englanninkielistä tekstiä. Ammattitaitoni ytimessä on kuitenkin tiivistämisen taito ja kyky kirjoittaa sivun verran tehokasta tekstiä. Siitä voi jäädä kiinni patentin läpimeno tai välipäätöksen vastineen hyväksyminen. Työssäni on paljon rutiineja ja määrätietoista tutkimista. Se vaatii tarkkuutta ja kykyä saattaa asioita loppuun. Joudun kantamaan vastuuta yritysten koko liiketoiminnasta ja elämään koko ajan monien eri määräaikojen kanssa. Useat takarajat ovat tällä alalla niin pyhiä, että niissä ei ole yhtään liikkumavaraa.

”Ohjelmistot jatkossakin toisen luokan keksintöjä”

Olen elänyt valtaosan elämästäni tietoyhteiskunnassa, ja olen alalla, jota pidetään perinteisesti aika vanhoillisena. Alan tulevaisuudennäkymät ovat hyvät, jos ohjelmistopatentoinnin kuprut saadaan oikaistua. Virtuaali- ja tekoälyratkaisujen yleistyessä koko keksijyyskäsite voi olla vaakalaudalla, kun kone pystyy samankaltaiseen ajatteluun kuin ihminen. Lainsäätäjä joutuu reagoimaan tähän jollakin tavalla. Pelkään, että ohjelmistokeksinnöissä ei kuitenkaan tapahdu oleellista muutosta lähitulevaisuudessa, ellei jätettyjen patenttihakemusten lukumäärä laske radikaalisti. Näyttää kuitenkin melko varmalta, että ohjelmistojen kohtelu toisen luokan keksintöinä jatkuu – vain pienten parannusten ja korjausten säestämänä. Asiakkaamme joutuvat siis kestämään epävarmuutta jatkossakin, mutta asian toinen puoli on, että patenttiammattilaisia tarvitaan myös tulevaisuudessa.

”Metsä tyhjentää mielen hyvällä tavalla”

Jotta työni ja muu elämäni eivät menisi metsään, menen metsään vapaa-aikana rentoutumaan ja rauhoittumaan. Eräilyn monet eri muodot ovat tulleet vuosien aikana tutuiksi: kiipeily, vaellus, metsästys, kalastus, metsänhoito, sienestys, marjanpoiminta ja käpyjen keräily. Uusin aluevaltaukseni on lintujen bongailu. Pohjoisen karuhkossa luonnossa on helppo haastaa itsensä niin, että työasiat pyyhkiytyvät välillä mielestä kokonaan.

Ota yhteyttä

 

By Kolster

UUSIMMAT

KIINNOSTUITKO?

Jätä yhteystietosi, niin otamme yhteyttä.

TILAA UUTISKIRJEEMME

Tilaa uutiskirje sähköpostiisi. Saat uusinta tietoa IPR-alalta.