Patentti

Patentilla turvaat uniikit tekniset ratkaisusi

Patentilla voit suojata tuotteen, laitteen tai menetelmän ja saat määräaikaisen, maakohtaisen yksinoikeuden keksintöösi. Keksinnön on oltava julkistamaton, teollisesti käyttökelpoinen ja erottava olennaisesti tunnetuista ratkaisuista.

Usein uuden tuotteen tai teollisen menetelmän kehittäminen edellyttää suurta taloudellista panostusta. Patentointi antaa mahdollisuuden hankkia kehitystyön tulokselle yksinoikeuden. Patentti merkitsee kielto-oikeutta, jonka avulla voit kieltää kilpailijoilta saman ratkaisun käytön.

Toisaalta patentti mahdollistaa tuotekehitystuloksen tai sen käyttöoikeuden myynnin (lisenssi). Hankkimalla omia patentteja saat myös mahdollisuuden turvata toimintavapauttasi tekemällä ristiinlisensiointisopimuksia kilpailijoidesi kanssa. Usein jo pelkkä patenttihakemuksen vireilläolo (”patent pending”) hidastaa kilpailijoiden markkinoille tuloa antaen sinulle etulyöntiaseman.

Patentoinnin edellytykset: uusi, keksinnöllinen ja teollisesti käyttökelpoinen

Keksinnön katsotaan olevan uusi, jos patenttihakemuksen patenttivaatimuksissa määriteltyä ratkaisua ei ole ennen patenttihakemuksen hakemispäivää esitetty missään. Uutuusvaatimus on siten globaali.

Ratkaisun katsotaan puolestaan olevan keksinnöllinen, jos se ei ole alan keskivertoammattilaiselle ilmeinen. Ammattilaisen ajatellaan tuntevan aikaisemmat ratkaisut ja osaavan myös jossain määrin yhdistellä niitä.

Patentilla ei voi suojata ideaa, mutta kylläkin sen käytännön sovellus. Keksinnöksi ei katsota esimerkiksi pelkästään tieteellistä teoriaa, taiteellista luomusta tai suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten.

Suomessa patenttihakemus voidaan myös muuntaa hyödyllisyysmallirekisteröinniksi 10 vuoden kuluessa patenttihakemuksen jättöpäivästä. Patenttihakemus voidaan haluttaessa jättää voimaan ja jatkaa sen käsittelyä. Rinnakkaisesta hyödyllisyysmallirekisteröinnistä voi olla hyötyä esimerkiksi loukkaustapauksissa, mikäli on tärkeää saada nopeasti viranomaisen rekisteröimä suoja, johon voidaan vedota oikeudessa.

Hyvän patenttihakemuksen laatiminen ja jatkokäsittely edellyttävät ammattiosaamista

Patenttihakemuksissa tarvitaan taitoa määritellä keksinnön erityispiirteet, patenttivaatimukset ja selitysosa juuri oikealla tavalla suojauksen näkökulmasta.

Patentin suojapiirin laajuus määräytyy patentin patenttivaatimusten sanamuodon perusteella. Patenttivaatimusten tulkinnan apuna voidaan tarvittaessa käyttää hakemuksen selitysosaa. Myös patenttihakemuksen käsittelyn aikana annetuilla lausumilla voi olla vaikutusta patentin suojapiirin tulkintaan. Patentin antaman yksinoikeuden laajuuden kannalta on siten ensiarvoisen tärkeää, miten hakemuksen selitys on laadittu, mitä lausumissa sanotaan ja ennen kaikkea, miten keksintö on patenttivaatimuksissa määritelty.

Kaikki nämä seikat puoltavat keksinnön alaa tuntevan ja patenttialan käytäntöön hyvin perehtyneen patenttiasiantuntijan eli patenttiasiamiehen käyttöä hakemuksen laadinnassa ja virastokäsittelyssä. Patentin hakemiseen ja hakemuksen laadintaan liittyy myös runsaasti erilaisia muotomääräyksiä ja käytäntöjä, joista alaa tuntemattoman on vaikea olla perillä.

Jos patenttia haetaan myös Suomen ulkopuolella, ei riitä, että patenttihakemus on laadittu antamaan mahdollisimman kattavan suojan Suomessa, vaan hakemusta laadittaessa täytyy ottaa huomioon Euroopan patenttiviraston ja ennen kaikkea USA:n patenttikäytäntö, joka eroaa joiltain osin merkittävästikin eurooppalaisesta patenttikäytännöstä.

Miten valita maat, joissa suojataan?

Patentti on maakohtainen. Asiantuntijamme auttavat arvioimaan, missä maissa patenttia kannattaa hakea.

Suomessa jätetty kansallinen patenttihakemus voi johtaa patenttiin ainoastaan Suomessa. Mikäli patenttia halutaan hakea jossakin toisessa maassa, on jätettävä joko kansallinen patenttihakemus kyseisen maan patenttiviranomaiselle, eurooppapatenttihakemus Euroopan patenttivirastolle tai kansainvälinen PCT-hakemus.

Maita valittaessa on pidettävä mielessä oma markkina-alue, pahimpien kilpailijoiden toiminta-alueet sekä se, kuinka pystyy valvomaan eri maissa patenttejaan. Suojaus kannattaa suhteuttaa yrityksen liikevaihtoon ja tavoitteisiin sekä linkittää strategisiin toimenpiteisiin. Myynti ja markkinointi voidaan käynnistää välittömästi, kun ensimmäinen patenttihakemus on jätetty. 

Omasta markkina-alueestaan kannattaa maakohtaisesti miettiä, onko odotettavissa oleva tuotto niin suuri, että patentointikustannukset (hakemuksen kääntäminen, prosessointi ja patentin ylläpito) tulevat katetuiksi. Kilpailijoiden suhteen kannattaa pohtia, pystyykö patentilla vaikeuttamaan kilpailijan toimintaa kilpailijan pääasiallisella markkina-alueella ja/tai missä maissa kilpailevaa tuotantoa esiintyy. Erilaiset näkökannat yhdistämällä syntyy käsitys siitä, mikä on kustannusten kannalta tehokkain yhdistelmä maita, joissa voimassa oleva patentti antaa riittävän suojavaikutuksen kilpailijoita vastaan.

Miten patenttia haetaan ulkomaille?

Patenttia haetaan ulkomaille joko jättämällä suoraan kansallinen patenttihakemus kohdemaahan, käyttämällä ns. PCT-järjestelmää tai hyödyntämällä erilaisia patenttisopimuksia, joista suomalaisille tunnetuin on eurooppalainen patenttijärjestelmä EPC (European Patent Convention).

Ulkomaisia hakemuksia jätettäessä voidaan useimmiten hyödyntää etuoikeutta, jos hakemus jätetään 12 kuukauden sisällä ensimmäisestä hakemuksesta. Etuoikeusvuosi alkaa siitä päivästä, jolloin ensimmäinen patenttihakemus jätettiin virastoon. On kuitenkin olemassa maita, jonne kansallinen hakemus on jätettävä suoraan ja/tai maita, joissa ei saa etuoikeutta.

Jos keksintö ei ole tullut julkiseksi, ulkomaisia hakemuksia voi jättää 18 kuukauden sisällä ensimmäisen hakemuksen jättämisestä. Patenttivirastot julkaisevat hakemuksen tyypillisesti 18 kk:n kuluttua hakemuksen jättämisestä virastoon tai etuoikeuspäivästä, joten sen jälkeen keksinnön kohde ei enää täytä uutuusvaatimusta eikä sitä koskevia hakemuksia ole enää perusteltua jättää. Poikkeuksen tähän muodostavat eräät maat (kuten USA, Kanada ja Australia), joissa keksijällä on ns. armonaika (grace period), jonka kuluessa hakemus voidaan vielä jättää julkistumisesta huolimatta.

Milloin (missä keksinnön kehitysvaiheessa) patenttia kannattaa hakea?

Ensimmäinen hakemus on jätettävä viimeistään sinä päivänä, jona keksintö tulee julkiseksi, jotta julkistus ei muodostu uutuudenesteeksi hakemukselle. Muut patenttihakemukset on tehtävä vuoden kuluessa ensimmäisen patenttihakemuksen jättämisestä, jotta muille hakemuksille saadaan sama etuoikeuspäivä ja oikeusvaikutukset kuin ensimmäisellä hakemuksella on.

Erityisesti sellaisilla tärkeillä ja nopeasti kehittyvillä aloilla, joilla uusia patentoinnin esteitä julkaistaan paljon, kannattaa ainakin ensimmäinen patenttihakemus jättää virastoon mahdollisimman nopeasti, vaikka kaupallisen tuotteen kehittäminen olisi vielä kesken. Olemme usein nähneet tilanteita, joissa patenttihakemuksen tekemistä on lykätty jopa vuosilla, kunnes lopullisen tuotteen kaikki yksityiskohdat ovat selvillä. Tällä välillä on kuitenkin julkaistu sellaista materiaalia, joka estää pääkeksinnön patentoimisen.

Sen lisäksi, että estejulkaisujen lisääntyminen vaikeuttaa laajan patenttisuojan saamista, se myös kasvattaa kustannuksia hakemuksen virastokäsittelyn aikana, koska analysoitavia estejulkaisuja on enemmän.

Pääsääntönä voidaan pitää, että ensimmäinen patenttihakemus kannattaa jättää heti kun on keksitty periaate ongelman ratkaisemiseksi sekä ainakin yksi tämän periaatteen käytännöllinen toteutus.

Vaihtoehtoisia ja täydennettyjä toteutuksia voi suojata myöhemmillä jatkohakemuksilla, joista ei aina kannata edes maksaa hakemusmaksua, vaan niistä voidaan yhdessä ensimmäisen hakemuksen kanssa pyytää etuoikeutta ulkomaisia jatkohakemuksia tehtäessä.

Voiko tietokoneohjelman tai liiketaloudellisen menetelmän patentoida?

Tältä osin lainsäädäntö on sekava. Esimerkiksi Suomen patenttilaki sanoo, että keksinnöksi ei katsota pelkästään liiketaloudellista menetelmää tai tietokoneohjelmaa. Toisaalta WTO:n jäsenmaat ovat sopineet, että patentteja tulee olla saatavana kaikilla tekniikan aloilla. Informaatiotekniikka on selvästi tekniikan ala.

Tämä näennäinen ristiriita sovitetaan Euroopassa siten, että keksinnöllä tulee olla jotain teknistä vaikutusta tietokoneohjelman ulkopuolella. Tällainen vaikutus voi olla esim. nopeuden, tietoturvan tai käyttömukavuuden parantuminen, virheiden väheneminen tms. Keksintöä ei tule määritellä hakemuksessa pelkästään tietokoneohjelman tasolla, mutta astetta ylempi abstraktiotaso eli tietokoneen järjestelmäsuunnittelu tiedostojen ja tietovirtojen tasolla on teknistä. Patenttialalla onkin parempi puhua tietokoneella toteutetuista keksinnöistä kuin tietokoneohjelman patentoimisesta. Tietokoneella toteutettujen keksintöjen suojaaminen vaatiikin erityistä ammattitaitoa.

Liiketaloudellista menetelmää ei pidetä teknisenä, mutta sen toteuttava tietojärjestelmä on tekninen. Oleellinen kysymys on, onko keksinnöllisyyttä vain uudessa liikeideassa vai vaatiiko tietojärjestelmän suunnittelu erillistä keksinnöllisyyttä. Jos keksinnöllisyyttä on vain liikeideassa ja toteutus tietokoneella on suoraviivaista, niin tämänhetkisen käytännön mukaan keksinnöllisyyttä on vain ei-teknisellä alueella ja keksintö ei ole Euroopassa patentoitavissa.

Nykykäytäntö Yhdysvalloissa on, että liiketaloudellinen menetelmäkin (algoritmi) otetaan huomioon keksinnöllisyyttä arvioitaessa, mutta patenttia ei myönnetä itse algoritmiin eikä algoritmin suorittamiseen geneerisellä tietokoneella. Sen sijaan patentti voidaan myöntää liiketaloudellisen algoritmin suorittamiseen sopivasti määritellyllä spesifisellä datanprosessointilaitteistolla, jonka – toisin kuin Euroopassa – ei tarvitse sisältää erillistä keksinnöllisyyttä liiketaloudelliseen algoritmiin nähden.