Patentit  ⋅   IPR-uutiset  ⋅   IPR-riskienhallinta

Näin hyödynnät IPR-riskienhallintaa tehokkaasti

16.02.2022
Takaisin

IPR-riskienhallinta on työkalu, jota et ehkä tiennyt tarvitsevasi. Kolster Associate Partner, eurooppapatenttiasiamies Simon Mügge listaa keskeiset riskienhallinnan keinot, joiden avulla yrityksesi arvo vahvistuu ja vältät kalliit riidat.

IPR-riskienhallinta auttaa liiketoiminnan taloudellisessa ja strategisessa kehittämisessä sekä ehkäisee oikeuksien loukkauksia ja kalliita riitoja. Oikeiden välineiden oikea-aikainen käyttäminen on tärkeää. Ensimmäinen askel on mahdollisten riskien varhainen tunnistaminen ja seuranta.

Riskejä ovat muun muassa kilpailijoiden patenttihakemukset, jotka voivat hankaloittaa oman yrityksen suunniteltua liiketoimintaa.

”Ei pidä jäädä odottamaan ja toivomaan parasta. Jos kilpailijoiden patentit ovat ongelmallisia oman yrityksesi kannalta, niihin kannattaa puuttua jo hakemusvaiheessa. Mikäli kilpailijan eurooppapatentti ehtii kehittyä nipuksi kansallisia oikeuksia useissa eri maissa, on joka maassa aloitettava erikseen mitätöintimenettely. Se on sekä kallista että aikaavievää”, Kolster Associate Partner, eurooppapatenttiasiamies Simon Mügge sanoo.

Kolsterin vuoden 2021 IPR-tutkimuksen mukaan suuri osa suomalaisista yrityksistä ei ole tunnistanut mahdollisia IPR-riskejä lainkaan. Vain 37 prosentilla riskienhallinta on kunnossa.

"Vaikka itselläsi ei ole aineetonta omaisuutta, saatat silti kuulua jonkin patentin suojapiiriin ja joutua oikeuteen tai olla velvoitettu maksamaan lisenssimaksuja. Pahimmassa tapauksessa puutteet IPR:ssä voivat johtaa kaupallisen tuotteen valmistus- ja jakeluoikeuden menettämiseen.”

Kolmannen osapuolen muistutus avuksi hakemusvaiheessa

Maksuton muistutus (Third Party Opposition) on kevyt ja kustannustehokas tapa vaikuttaa kilpailijoiden patenttihakemuksiin ja pienentää niiden laajuutta. Kolmannen osapuolen muistutuksen voi jättää kaikkien patentoitavuusvaatimusten perusteella, ja se on erityisen hyödyllinen silloin, kun eurooppapatenttihakemus on vielä Euroopan patenttiviraston (EPO) käsiteltävänä.

”Muistutus argumentoi, miksi hakemuksen perusteella ei tulisi myöntää patenttia. Jos esimerkiksi hakemuksen alkuperäiset patenttivaatimukset kohdistuvat ominaisuuksien A, B ja C yhdistelmään ja vaatimuksia muutetaan tutkimuksessa viittaamaan A:n, B:n ja D:n yhdistelmään, ominaisuuksien A, B ja D yhdistelmän vaatimuksia ei ole tutkittu. Siten muistutuksella voi osoittaa tutkijainsinöörille ristiriidan Euroopan patenttisopimuksen pykälän 137(5) kanssa, joka koskee tutkimatonta asiaa. Toinen esimerkki on epäselvän patenttivaatimuksen selvityksen pyytäminen”, Mügge kertoo.

Kolmannen osapuolen muistutuksen voi jättää kuka tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Tunnistumisen pelossa moni jättää muistutuksen nimettömästi. Tätä Mügge ei kuitenkaan suosittele.

”Nimellä jätetty muistutus käsitellään nopeammin kuin nimettömästi tehty. Omaa nimeä muistutukseen ei tarvitse välttämättä laittaa, vaan sen voi jättää asianajajan tai IPR-ammattilaisen nimissä. On myös viisasta pyytää asiantuntijaa muotoilemaan väitteet siten, että tutkijainsinööri ei voi jättää niitä huomiotta.”

Väite tehoaa patentin myöntämisen jälkeen

Kun patentti on myönnetty, alkaa yhdeksän kuukauden määräaika, jolloin kuka tahansa kolmas osapuoli voi vastustaa patentin myöntämistä. Jos patenttiin ei liity uutuutta kumoavaa tunnettua tekniikkaa ja sen kumoamisen perustelut ovat pitkät ja vaikeaselkoiset, Mügge suosittelee väitteen tekemistä muistutuksen sijaan.

”Kolmannen osapuolen muistutukseen verrattuna väitemenettelyssä on enemmän aikaa väitellä ja selittää perusteluja. Se sisältää yhden tai kaksi vetoomus- ja vastauskierrosta. Suullisen käsittelyn päätteeksi patentti kumotaan tai pidetään voimassa joko muutetussa muodossa tai siinä muodossa kuin se on myönnetty”, Mügge sanoo.

Hän muistuttaa, että väitteiden perusteet ovat rajalliset ja väite on mahdollinen vain, jos patentointi ei onnistu Euroopan patenttisopimuksen 52–57 pykälien mukaisesti eli esimerkiksi uutuuden tai keksinnöllisyyden perusteella. Väitettä voi käyttää myös, jos patentti ei esitä keksintöä niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Väitteitä on mahdollista tehdä myös anonyymisti käyttämällä siihen välikättä (straw man). Silloin kilpailijat eivät saa tietää väitteen tekijän identiteettiä eivätkä siten voi kohdistaa vastahyökkäyksiä väitteen tekijän patenttisalkkuihin.

”Oikein toteutettuna nimettömyys on etu. Silloin väitteen tekijä ei paljasta, kuinka tärkeitä kilpailijan patentit ovat hänen liiketoiminnalleen. Hän voi myös aurata tietä uudelle toimialalle paljastamatta muille omaa yritystään kiinnostavia markkinoita”, Mügge sanoo.

Väite on vipuvarsi neuvottelupöydissä ja merkki taloudellisesta arvosta

Patenttia vastaan tehty väite tuo mukanaan sekä riskin patentin kaatumisesta että sijoittajia ja rahoittajia kiinnostavia todisteita aineettoman omaisuuden arvosta.

Tällä hetkellä Euroopan patenttiviraston virallinen väitemaksu on 815 euroa, mutta se on kannattava investointi. Omaa patenttia vastaan tehty väite on merkki kilpailijoiden kiinnostuksesta ja siten keksinnön taloudellisesta arvosta, ja onnistuneesti puolustettu patentti yleensä katsotaan loukkausmenettelyissä erittäin päteväksi.

"Jos patentti selviytyy kaikista menettelyistä, voidaan olettaa, että se on erittäin vahva patentti. Lisäksi suppea mutta vahva patentti on arvokkaampi kuin laaja: jos sillä on kaupallista arvoa, sitä vastaan tehdään väite joka tapauksessa ja siitä kiistetään ne osat, joiden on osoitettu vaikuttavan tunnettuun tekniikkaan.”

Väite on hyödyllinen väline myös paineen luomisessa ja parempien lisenssisopimusten tai lisenssien välisten sopimusten neuvottelemiseen. Väitemenettely ei kuitenkaan automaattisesti pysähdy, kun väite vedetään pois. Siksi Mügge suosittelee käyttämään ainoastaan väiteluonnosta, kun vielä neuvotellaan (ilmaisesta) lisenssistä.

"Osapuolet voivat päätyä win-win-tilanteeseen: mahdollisesta tulevasta vastustajasta voi tulla ilmaislisenssi tai lisenssisopimus saatetaan saada hyvillä ehdoilla. Toisaalta patentinsaaja ei riskeeraa patenttinsa menettämistä. Lisäksi patentti estää edelleen muita kolmansia osapuolia astumasta kyseiselle tekniikan alalle.”

Riskienhallinnassa IPR-ammattilainen on paras apu

Jos IPR-riskien tunnistaminen sekä haitallisiin sovelluksiin ja patentteihin reagoiminen tuntuvat haastavilta tehtäviltä, Mügge suosittelee kysymään neuvoa IPR-ammattilaiselta.

”Tarjoamme tietoa päätöksenteon tueksi, autamme IPR-salkun rakentamisessa, tarjoamme juridista tukea yrityksille esimerkiksi lisensoinnista ja neuvotteluista sekä autamme hallitsemaan riita-asioita. Strategisena IPR-kumppanina suojelemme ja puolustamme IPR-oikeuksiasi tarvittaessa kaikkialla maailmassa.”